Reenit oli ihan kamalat, onneks on ohi. Ulkona oli kauhee räntäsade ja olinkin sitten ihan litimärkä kun istahdin autoon ja aloitin kotimatkan. Teki varmaan hyvää tälle muutenkin alkavalle taudille. Riina lähetti sähköpostia, että olisi kiva jos me kummipelaajat mentäis sunnuntaina kattoon niiden tyttöjen pelejä. Lupauduin että menisin katsoon sen jälkimmäisin, klo 16.00. Mutta vain, JOS pääsen Maijan kyydillä.

Jykä soitti äsken ja peru huomisen ajotunnin. Höh. Olisin halunnu ajaa. Mut ihan hyvä sikäli, sillä nyt mulla on enemmän ajoa lähempänä kun täytän. Ajaminen on niin kivaa. Tosin pelottaa noi isot rekat näin liukkailla keleillä. Vauhdit on kovia, tiet petollisia ja ihmiset tyhmiä.

kipua ja tuskaa
osaa ennen pitkää odottaa
onko paratiisikin vain harhaa?
tuskan keskellä tutut kasvot
jokapuolella
eivätkä häviä koskaan
rakkauden kaksi naamaa

Negailuttaa vähän. Tahdon pois kotoo. Äiti ja isä taas kerran tappelee. Oon niin helvetin väsynyt siihen. En tiedä tajuaako ne itsekään kuinka pahalta se musta tuntuu. Joskun toivon että ne vaan eroais. Olis ainakin rauhallisempaa. Ehkä. Eihän siitäkään ikinä tiedä. Mut pois täältä on päästä, ahdistun itsekin tosta ainaisesta vihanpidosta. Onneks enää muutama kuukausi ja oon vapaa.